Alkuperäinen teksti
Eräällä
miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle
osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman
päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille.
Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli
pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui
kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja
tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut
syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin
poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin
kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo
ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua
vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut
palkkalaistesi joukkoon.' Niin hän lähti isänsä luo.
Kun
poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan,
sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen
tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että
minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin
parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja
kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja
vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli
kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti